Ja heti meni pieleen, Rihanna esiintyi eilen. Minä olin siellä, 12 000 muun kanssa. Rivillä 3. Istuinta säästellen, hikeä virraten. Aamulla käsivarret kertoivat hauskaa oli.
Helsinki kotikaupunkina edesauttaa siihen että tulee useammin lähdettyä jonnekin, lähes yllättäen. Naapuri kertoi lauantaina tyttärensä lähtevän konserttiin. Muistan nähneeni mainoksia keikasta. Tiesin kun liput olivat tulossa myyntiin. Kesällä on yksinkertaisesti liian vaikeaa lyödä iltona kiinni hyvissä ajoin, varsinkin viikonloppuisin.
Rihanna on esiintynyt 2 kertaa aikaisemminkin Helsingissä ja aina arvostelut ovat olleet hyviä. Yleisö on ollut kiitettävästi mukana, konsertti loppuunmyyty ja kaikilla on jäänyt, ainakin nettikirjoitusten mukaan, hyvä mieli.
Tällä kertaa minä päätin ottaa omani tästä ilosta. Yhtä lippua on onneksi hyvin helppo hankkia ja sainkin sen hyvin helposti ja edukkaasti.
Olin lukenut Rihannan diivan elkeistä aloittaa keikka tunteja myöhässä. Hartwallilla on kuitenkin kiva olla ajoissa. Faneja löytyy kumpaakin sukupuolta, joka ikäkuntaan kuuluvaa ja positiivinen, odottava fiilis, mikä ihmismassassa on, se jo tekee sen miksi haluan olla ajoissa.
Harvinaista itselleni oli se, että kerrankin tuli myös vaihdettua muutama sana tuntemattomien vieruskavereiden kanssa. Toisella puolella istui kuvankaunis tyttö Venäjältä, joka oli tullut Suomeen vain tätä keikkaa varten. Aamulla lähti takaisin kotiin. Toisella puolella istui mies joka ilmoitti olevansa umpihetero savolainen. Kummatkin osasivat kaikki biisit ulkoa ja jorasivat mukana kiitettävästi! Lähes hävetti kertoa asuvani muutaman kilometrin päässä. En kertonut missä vaiheessa päätin konserttiin lähteä. Loppupeleissä se missä kukin meistä asuu ei ollut merkitystä, sillä meillä kaikilla oli mukavaa ja se välittyi ihan varmasti lavalle asti.
Kolme tuntia myöhemmin olin Pasilan juna-asemalla muutaman muun kanssa. Konsertti kesti reilu 1,5 h, fiilistelyyn loppuaika. Aamulla piti ensi töikseen laittaa Rihannaa soimaan.
Rihanna, kiitos eilisestä, olit mahtava!