I love me messut – ja niiden jatkot, kotona

18 Lok

Olin ystäväni kanssa lauantaina I love me messuilla, kuten normaalisti. Kun messukeskuksessa on messut, siellä olen myös minä.

Tällä kertaa messut olivat mahdollisimman kaupalliset ja tähän tarkoitukseen oikein hyvät sellaiset. Itse alan vasta innostumaan luonnonkosmetiikasta. Weledaa olen vuosia tuonut Saksasta. Saksalainen tuote, Saksasta saa halvemmalla. Tuotteesta riippuen 30 % ylöspäin. Mutta kilpailukykyiset hinnat olivat myös messuilla. Saksan matkoja sen sijaan ei ole lähitulevaisuudessa.

Viime kesän siivousurakan jälkeen on kantani hyvin selvä lähes kaikkeen mikä liittyy lompakkoni tyhjentymiseen: Ei. Ilmankin pärjään. Koska kosmetiikkaa kaapista vielä löytyy, jäi Weledan osasto vain ihailuun. Ensi vuonna varastot ovat tyhjät ja pitkän kauppalistan kanssa tulen sinne menemään.

Joogasta en ole ( vielä ) kiinnostunut. Tarjolla olisi ollut erilaisia kursseja, halpoja tunteja, mattoja, pyyhkeitä, just name it. Minkälainen on joogapyyhe ja miten se poikkeaa meikäläisen upeasta muumi-pyyhkeestä ? Minun on taatusti hienompi. Ja Finlaysonin

Selvä harmituksen kohde oli etten tänäkään vuonna muistanut tuoda huulipunan jämää. Höh ! Avonin pisteessä olisi jämän voinut vaihtaa ihan upouuteen punaan ja aina uusi puna piristää. Ensi vuonna sitten. Tämäkin asia.

Minuun tekee syvän vaikutuksen nämä lehtien myyjät. Olen aivan liian helppo uhri heille. En edes katso mitä lehtiä on mahdollisuus tilata vaan suoraan keskityn kaupanpäälisiin. Meinasin sortua Voi hyvin lehteen ja onneksi en sortunut. Sain pari näytelehteä tilaukseen kaupanpäälle ja ollaan kyllä aivan eri luokissa ko. lehden kanssa. Luomu ei ole pelkästään lähiruokaa vaan se on biodynaamisesti säilytetyn mummon vanhalla polkupyörällä haettua luonnonmukaisen lehmästä lypsetyn maidosta tehtyä juustoa. Ei minun juttu. Ottaen huomioon että haen sitä Weledaa Saksasta. Sen sijaan että kävelisin tai käyttäisin julkisia kulkuneuvoja ja hakisin ekologisesta kaupasta oman kauppakassini kera.

Edelleen, jonkun lehden tilasin, ei hajuakaan minkä. Sen tiedän että kaupanpäälle sain Raksun uuden kirjan, jossa lukee ylhäällä Voi hyvin. No, minähän voin. Iltalukemista varten hankittua kirjaa ei ole vielä korkattu, mutta joku päivä. Kun koulu joku päivä helpottaa, lupaan lukea kirjan, kannesta kanteen.

Näytteitä jaettiin hyvin nihkeästi. Upeaan osastoon oli Marocconoil panostanut. Jakoivat muovisia laukkuja, joissa oli 2 näytettä. Esittelijältä puuttui täysin katu-uskottavuus, oli kalju. Vaimo kuulemma tykkää. Siis öljystä. Ja varmaan myös miehestäänkin.

Ainoa missä konkreettisesti raha vaihtoi omistajaa oli kauneuskoulun piste, jossa opiskelijat hieroivat, lakkasivat kynsiä ja nyppivät kulmakarvoja hyvin edulliseen hintaan. Koska minun kulmani vaativat melkoista perkaamista, sijoitin tähän 10 euroa rahaa. Opiskelijaneitokainen oli tietenkin kuvan kaunis, hyvin huolitellun näköinen ja ehdotti että hankkisin kulmakynän, jolla voisin tuoda kulmakarvoja paremmin esille. En kertonut minulla jo sellainen on, olen vain liian laiska sitä käyttämään.

Se että viettää yli 5 h tilassa, jossa valtaosa on hyvin huoliteltuja, tuli tunne minä myös. Joten kun pääsin kotiin, laitoin hiuksiini väriä. Juurikasvu oli ollut pahasti näkyvissä koko kesän. Sekä kulmiin laitoin kestoväriä. Hiuksissa on nyt keltaisia ja valkoisia sävyjä ja väri ei muutenkaan ole kovin tasainen, mistään kohdasta. Sekä kulmista väri jo vähenee. Ehkä käynti ammattilaisella auttaa, seuraavalla kerralla.

Mainokset

Mielipiteesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: