Ai vähän myöhässä kirjoitus? No, niin olin minäkin.
Olen New Yorkissa käynyt Starbuckissa ensimmäisen kerran vuonna 19??. Tiesin merkin, mutta enpä juuri sen kummempaa.
En ole ikinä ollut kahvin juoja, juon kahvia vain muutaman kerran vuodessa, mutta pakkohan se oli kokeilla. Muistan kun tulin kotiin useampi ystävä kysyi kävinkö Starbuckissa. Tai paremminkin kävinhän.
Amerikassa take away -kulttuuri on aivan toisella planetalla. Edelleenkin kuppi kädessä kulkevia ei juurikaan näy, kun taas esim. New Yorkissa niitä näkyy runsaasti. Starbuck on kivasti lisännyt tätä puolta meidän katukuvassamme.
Jonottaminen ei ole lempihommaani, joten useasti ohi kävellessä olen vaan huomannut jonon pituuden ja päättänyt jättää käynnin toiseen kertaan.
Tällä kertaa tein täsmäiskun ystäväni kanssa. Voimme jonotusajan käyttää juttelemalla, joten väliäkös sillä jos kestää. Tosin klo 10 ei jonotus kestänyt kuin minuutteja.
Olin etukäteen googlaillut tarjontaa ja erikoismaut veivät voiton.
Miinuspiste, joka Starbuck minulta saa, on ettei hinnasto ole ajantasalla. Hinnastossa lukee selkeästi valikoima, silti en kassalla halua kuulla tuotteen olevan loppu. Ketjuhan määrää kaikki toiminnot, ehkä imagoon ei sovi että hinnostoon laitetaan ruksi tuotteen päälle. Vaihtoehto löytyi nopeasti ja väitän jälkikäteen orange chocolate latte on parempi kuin gingerbread latte vaikka jälkimmäisen olisin ottanut, jos sitä vaan olisi ollut. Oli miten oli, hyvää se oli joka tapauksessa. Todella hyvää.
Hinta, iso kuppi 5,70 ei voi ainakaan edulliseksi haukkua. Toisaalta hintaan sisältyy hyvän maun lisäksi mitä paras sijainti, näyteikkunasta on kiva katsella ohikulkevaa ihmisvilinää. Ison kupin tuhoaminen vielä kesti kauan, 45 minuuttia. Tosin juttelu oli niin intensiivistä, se oli se suurin aikarosvo tässä vierailussa. Puhumattakaan siitä kuinka hyvää se oli.
Tapa miten homma etenee, kassalla kysytään tilaajan nimeä on aika kotoisa. Tietenkin tämä on helppo tapa kaikille, ei tarvitse vieressä odotella, kun barista huutaa sinua. Ystäväni oli vahingossa kertonut kassalla sukunimensä. Nuorempi väestö kertoi tämän olevan kuulemma todella noloa.
Ulkomailla olen tilatessani saanut tavata nimeni kirjain kirjaimelta, käytännössö aina. Toinen nolo tilanne tulee, kun odotan juomaa eikä barista osaa lausua nimeäni. Fiksuudessani keksin uuden tavan välttää edellä mainittu : keksin itselleni kansainvälisen nimen. Ongelma tuli esille viimeistään siinä kohtaa kun barista huutaa feikkinimeäni enkä enää muista minkä nimen annoin alun perin. Tai minulta on kysytty kansalaisuuttani ja kupissa lukee Ms Finland. Vanhempani ovat minua joskus sanoneet kauniiksi nuorempana, mutta Ms Finland on ehkä liian imartelevaa. Otetaan silti vastaan, kiitos.
Toisen, pienen miinuksen Starbuck saa katteettomasta lupauksesta. Tein sinne kyselyn miksi hinnosto ei ole ajantasalla. Lupaavat 5 arkipäivän kuluessa vastauksen. Ehkä Amerikassa päivät ovat pidempiä kuin meillä. Annetaan armoa, uusi yritys on kovassa nousussa.
Jos jono on lyhyt ja kahvihammasta kolottaa, ehdottomasti kannattaa käydä. Ja kokeilla niitä kausimakuja.