Arkisto | Uncategorized RSS feed for this section

Ensimmäinen stoppi – Johor Bahru, Malesia

14 Hel

Vaikka varasimme lennot hyvissä ajoin, oli Singaporen hotellitilanne aika ikävä, suoraan sanoen tuntui liian kalliilta. Joten vaihtoehto siirto Malesiaan sai kannatusta hyvinkin nopeasti. Pientä takapakkia tuli heti rajalla. Lähdimme matkaan perjantaina, saavuimme Singaporeen lauantaina ja muutaman muun kanssa olimme rajalla. Suomeksi täyskaaos. Tuli mieleen ajat, jolloin suomalaiset jonottivat Viroon ja varsinkin tullissa sitä tunnelmaa riitti.

Yli päästiin jonottamalla ja päätettiin seuraavalla kerralla arkipäivänä. Tullirakennusta vastapäätä löytyy taksikoppi punaisille takseille. Kerrot minne olet menossa, maksat ja jatkat jonottamista. Maksu oli n 3 euroa ja se pysyi vakiona joka kerta. Hinta oli edullisempi kuin toisinpäin, mikä varmaan selittää jonon pituutta. Lisäksi tulopäivänä satoi vettä kaatamalla ja katoksen alla oli mukava seistä.

Mieheni valitsi hotelliksi Tune-hotellin, jossa kaikki extra maksaa. Ilmastointi, saippuat, pyyheliinat, televisio, aamiainen jne. Mutta kun hotelli varattiin muualta kuin Tunen omilta sivuilta, saatiin parilla eurolla koko repertuaarin. Vertaileminen kannatti. Malesia on yksi niistä maista, jossa kannattaa maksaa vähän extraa, jotta saat aivan eri tasoa. Ikävä kyllä siinä vaiheessa kun päätimme jäädä Johor Bahruun, kohtuuhintaiset first class hotellit olivat jo täynnä. Myös pitkissä matkoissa välillä kannattaa asua vaatimattomasti. Olimme matkalla yli 3 viikkoa. Lopputuloksesta tulee aivan eri, maksetaanko majoituksesta 150 euroa vai 20 euroa per yö.

Ehdoton kohokohta oli Legolandissa käynti, jossa vietimme koko päivän. KFC.ssä sai alennuslippuja, eli jos olet menossa, kannattaa googlettaa mahdollisimmat alennukset. Jonotus oli pitkä, mutta ihmiset juttelivat keskenään ahkerasti. Sain kovasti ihmetystä aikaan kun kerroin tämä oli 3.s kerta Malesiassa. Lisäksi mieheni ja lapseni vierailivat päivän verran Angry Birds puistossa, jossa erikoisuutena oli lopussa yhteistanssi, johon koko henkilökunta osallistui. Ja äidit rivissä kuvasivat lastensa jalanliikkeitä.

Ostokset jäivät Malesiassa hyvin minimiin. Löysin kivoja passin kansia, jotka vieläkin ovat ehjät sekä itselleni kännykkäkotelon, josta tietenkin osa jo hajonnut. 2 eurolla tuskin laatua kaipaakaan.

Parhaat muistot jäivät ruokaihmisenä meidän aamiaisravintolasta. Lemppariksi muodostui riisiä kookoksella. Tarjoiluastian pohjalla oli kookoksen lehtiä ja riisi keitetään kookosmaidossa. Tarjoilija hämmästeli joka kerta kun kehuin riisiä herkulliseksi. Sainkin aina vastauksen, rouva, se on vain riisiä.

Menomatkalla juttelin miehen kanssa, joka käy päivittäin Singaporessa töissä. Koko perhe asuu Malesiassa ja vain hän käy rajan takana töissä. Päivittäin menee n 5 h mutta hän on tottunut siihen. Muistiin seuraavaa kertaa varten, vältä ruuhka-aikoja.

Home sweet home

7 Tam

Tulikin normaalia pitempi blogiloma, sillä matkalla oli kyllä nettiyhteyksiä, mutta ei ollut samaan aikaan sekä yhteyttä että aikaa.

Joulumatkamme pääkohtana oli Australia ja erityisesti Queensland. Lensimme Gold Coastille, jossa viivyimme ensimmäiset 2 yötä, jonka jälkeen lähdimme kohti pohjoista, ajaen hyvin maltillisesti lähes päivittäin.

Viimeisen viikon olimme Brisbanessa, jonne ihastuimme täydellisesti. Iso kaupunki täynnä tekemistä. Myös lähiympäristä oli pelkkää rantakohdetta ja niissä yöpyminen maksoi yli 200 euroa, perushotellit jopa 300 euroa, Brisbanessa oli paljon hotelleja, jotka maksoivat vain n 50 euroa yö.

Laitan tarkempaa raporttia tulemaan, kun saan aikaerot kärsittyä, samoin univelan. Pisimmällä paluulennolla kävi ahneelle oikea loppu : Cathayn lefffavalikoima oli todella hyvä ja mielummin katsoin elokuvia, kun nukuin ja nyt siitä sitten vieläkin kärsitään.

Elovena puurobussi on täällä

24 syys

Puurolla ja minulla on pitkä historia ja se historia jatkuu. Lapsuudessa syötiin puuroa aina aamulla vuosikausia kera marjojen, opiskeluaikana puuro piti nälkää halvalla ja tällä hetkellä säilyvyys ja terveellisyys ovat avainsanoja.

Olen aina tykännyt Elovenan puuropusseista, vakio omena-kaneli on ollut lempparini vuosikausia. Tälläkin hetkelläkin niitä on kaapissa työpaikalla.

Syyskuun loppuun asti on puurobussi parkkeeraa itsensä arkisin klo 7 – 16.30 Ylioppilastalon eteen ja lisäksi viikonloppuisin 10 – 15.00. Ilmaisen puuron saa liittymällä tykkäämällä Elovenasta FB.ssä ja näyttämällä puurotunnusta puhelimessa tai ihan rahalla. 3,50 euron hintaan saa ison kupillisen lämmintä puuroa ja 2 täytettä. Vaihtoehtoja on ihan rehellisesta suklaasta terveellisempiin versioihin, minun suosikkini ovat karpalot ja mansikka-raparperihillo. Nam ! Kokeile, vielä on aikaa.

Habitare – syksyn ykkösmessu

16 syys

Syksy on saapunut, kun messut alkavat kesän jälkeen taas pyörimään. Tänä vuonna onnistuin voittamaan lipun ammattipäiville. En niille ammattiajoille ikävä kyllä kerennyt, mutta muutamana päivänä siellä tuli kenkiä kuluteltua.

Valaisimet ovat meidän perheessä olleet aina kunnia-asia ja ikävä kyllä ei mitään kivaa uutta valaisinta löytynyt. Yhtään ”tämä pitää saada” ei tullut vastaan. Ei edes melkein. Mutta mukavia myyjiä ja kivoja osastoja sitäkin enemmän.

Pienrompeosastolta löytyy aina kaikkea mukavia, pieniä lahjoja, mm kauniita servettejä, kynttilöitä, piensisustusjuttuja. Moni pieni ja sievä vaan jäi ostamatta. Todella passelin kokoinen narulankakori olisi ollut juuri passeli keittiöön sai jäädä takaisin messuille, 24 euroa, ei kiitos !

Minulla on ollut todella huono tapa tilata aina lehti messuilta, mutta tällä kerralla osastot tekivät tämän vaikeaksi. Tilauslappuun olisi pitänyt antaa puhelinnumero. Töihin en halua yhtään ylimääräistä puhelinsoittoa omaan puhelimeeni ja näitä lehtimyyjät ovat. Ilman puhelinnumeroa ei tilausta voinut tehdä. Vakuuttivat että heiltä numero ei lähde eteenpäin, heiltäkään ei soiteta jos kirjoitan suoramarkkinointikieltosanan. En tullut vakuuttuneeksi. Mielummin jätin lehden tilaamatta. Ja ne kivat kylkiäiset saamatta.

Osasto, mistä NIIN lähti pomo käsistä oli antiikki ja erityisesti korujen myyjät. Minulle täysin uusi tuttavuus on Rauno Nuotio n pitämä osasto ja liike Dessein Oy, liikekin on Pieni Roobertinkadulla. Tänä päivänä palvelu on se ykkösvaltti ja Rauno kyllä osaa palvella eikä hinnatkaan olleet pahoja, päinvastoin. Jos varastosi kaipaa täydennystä Vintage osastolle, sinne. Eivät toimita postimyynnissä, koska koru pitää nähdä livenä. Niin samaa mieltä.

http://www.kolumbus.fi/dessein

Pieni unelma tuli saavutettua, kun löysin Jorma Laineen chic korun ranteeseen. Pankkitili tyhjeni reippaamman puoleisesti, mutta korua tulee harvoin vastaan. Ja onhan se kaunis. Vielä pitsikoruja etsin…

 

Mitä lahjaksi yo-lahjaksi / vastavalmistuneelle ?

30 Tou

Tänä keväänä vanhin kummitytöistäni pääsee ylioppilaaksi ja olemmekin vaihtaneet muutaman kirjeenvaihdon aiheesta.

Kummityttöni halusi rippilahjaksi tietokoneen. Sai paljon lahjaksi rahaa ja sai ostettua haluamansa. Rippijuhlista on jo hetki aikaa, arvatakin saattaa, kone on jo rikki.

Nyt hän haluaisi lahjaksi videokameran ja olemmekin aiheesta jutelleet. Miksi ostaa lahjaksi jotain kuluvaa ? Itse haluaisin mielummin antaa lahjaksi jotain, mikä olisi pysyvää.

Itse muistan aikoinaan rippirahoilla hankkineeni jonkinlaisen soittimen, jossa viimeisinä vuosina toimi enää radio. Myin sen muutamalla markalla kirpparilla ja olin todella tyytyväinen.

Olen myös saanut lahjaksi erittäin kevyitä chippendale-hopealusikoita, jotka eivät ole olleet kertaakaan käytössä. En voisi kuvitella myöskään antavani niitä ikinä eteenpäin, joten vuosikausia ne ovat olleet kaapissa tilaa viemässä.

Ehdoton inhokki minulla on turhat lahjakortit. Kollega sai vauvan ja hänelle tehtiin keräys. Rahoilla ostettiin lahjakortti ylikalliiseen vauvantarvikeliikkeeseen, josta ei ko. summalla saanut mitään. Lapsuusajan ystäväni meni naimisiin ja saivat lahjaksi mm. Pentikin lahjakortin. Morsian myi lahjakortin huutiksessa alennushintaan. Tässä on sama asia. Lahjakortti kirjakauppaan, jos sankari ostaa kirjoja. Jos hän sen sijaan käyttää kirjaston palveluja, voi lahjakortti olla turha.

Onneksi inhokkilahjoista on kerrottu jo niin kauan, ettei varmaan tänä päivänä yksikään ylioppilas saa mariskooleja lahjaksi, ellei niitä välttämättä halua. Tai niitä iän ikuisia aforsmikirjoja.

Kannattaa suoraan jutella tulevan ylioppilaan kanssa mistä tykkää. Tuttavani on töissä tavaratalossa ja kertoi he paketoivat päivittäin lahjoiksi kahvikoneita, laadukkaita pussilakanoita ja pyyhkeitä. Myös kummityttöni muuttaa syksyllä pois kotoa ja nämä ovat hänelle tarpeen.

Me teimme komprmissiin. Hän saa meiltä Kalevala Korun, josta itse tykkään ja joka on myös kummityttöni mieleen. Ja kahisevaa. Sitä kameraa varten.

Korkeasaari, Helsingin oma

19 Tou

Sain aikoinaan äitienpäivälahjaksi vuosilipun Korkeasaareen ja kävimmekin lapseni kanssa vuoden aikana paikalla peräti 80 kertaa.

Tänä vuonna sain äitienpäivälahjan etukäteen, tällä kertaa vuosilippu koko perheelle. Haluttu ja toivottu lahja.

En voi tarpeeksi kehua paikkaa. Julkisilla pääsee hyvin, tosin sesongin ulkopuolella menee vain 1 bussi tunnissa. Kellon tuntemisella on siis hyötyä. Vaikka saarella tulee käytyä usein, siellä menee vähintään 3 h joka kerta. Ehdottomasti paras alue on kissalaakso ja välillä näemme herkullisia kohtauksia kun leopardi kiertää lasia nälkäinen katse silmissään. Pienet lapset ovat naulautuneet kiinni ikkunaan ja naurua riittää.

Korkeasaaren ruokailupuoli ei ole kovin häppönen ja jäätelöt ja muut herkut ovatkin hinnoissaan. Varsinkin kun lapseni on erittäin ronkeli syömään, olemme kuskanneet lähes aina omat eväät. Vaunuilla kulkiessamme tästä ei ollut mitään vaivaa. Pisteet Korkeasaarelle myös siitä että siellä on tarpeeksi eväidensyöntipaikkoja.

Vaikka kovasti väitän että itse sulaudun ihmismassaan hyvin, en nouse esille, silti vuoden aikana moni Korkeasaaren henkilökunnasta tuli tutuksi. Olikin hauska huomata tullessamme syöttöaikaan jonnekin pisteeseen, henkilökunta muisti meidät.

Ulkopaikkakuntalaisille suosittelen tietenkin laivamatkaa. Kauppatorilta pääsee laivalla suoraan Korkeasaaren rantaan. Pieni extra on kiva lisä. Me muut vuosikorttien haltijat voimme käydä omilla autoillamme tai julkisilla. Sesonkina on Korkeasaari lisännyt kivasti parkkipaikkoja.

Pienelle lapselle saaren kiertäminen tekee aina tehtävänsä, uni tulee hyvin illalla. Vanhemmille vahtimiseen tuo helpotusta se että aina kävijöiden keski-ikä on hyvin alhainen. Tarkoittaa paljon lapsia. Kun yhtä väsyttää, otetaan toisen kanssa juoksukilpailu ja taas energiaa löytyy jostain piilosta. Jälleen kerran Lämpimästi suosittelen !

Tänä vuonna perheen vuosilipun hinta on 100 euroa. Jos me 3 käymme siellä 80 kertaa, osaa jokainen laskea ettei kertakäynnin hinnaksi jää paljoakaan. Lisäksi tänä vuonna vuosilippu käy myös erikoisiltoihin, joista kuuluisin on Kissojen Yö syyskuussa.

Lisätietoja

http://www.korkeasaari.fi/