Vain elämää yhdessä Eckerö Linen kanssa

Olin tosi kova tyttö käymään konserteissa nuorempana ja tahti on nyt vähän vähentynyt, mutta ehdottomasti käyn ystäväpiiristäni eniten keikoilla.

Kun olin viimeksi ulkona syömässä, juttelimme Vain elämää ohjelmasta ja tajusin etten ole koskaan käynyt Antti Tuiskun konsertissa. Suorastaan vääryys.

Onneksi nettimaailma toimii 24 h ja silmiini tuli Eckerön mainos ja Antista. Joten ei kun matkaan.

Eckerön nettisivu toimii loistavasti. Pääsivulta vain valitsin Antin kuvan, montako henkeä on lähdössä ja varaus oli valmis. S-bonukset kaupanpäälle.

Lähdin satamaan hyvissä ajoin. Huomasin passini menee vanhaksi maaliskuussa ja kävin samalla Verkkokaupassa ottamassa euron passikuvat.

Antin fanijoukon ikähaitari on laaja. Selvästi kävi äitejä tyttäriensä kanssa, mutta näkyi myös isiä poikien kanssa, ihan perusteiniporukkaa, eläkeläisiäkin ja kaikkea siltä väliltä.

Koska laiva oli lähes täynnä, myös hytit olivat täynnä. Onneksi Eckeröllä on myös lounge olemassa ja sen varasin mennen tullen. Ensiksi syömään, sitten keikalle, sitten taas syömään, taas keikalle ja laiva olikin maissa.

Viime hetken varauksena risteily oli yllättävän halpa, 22 euroa, lounge maksoi 18 e per suunta. Hinnalla pääsin ulkomaille, oli mahdollisuus tehdä tax free ostoksia, sain vatsan täyteen ja näin Antin 2 x, oli hinta suorastaan edullinen. Vrt lippu esim Kulttuuritalolle.

Ensi torstaina esiintyy Virve Rosti ja siitä vielä viikon päästä Sanni, kunnes Vain elämää on pulkassa tältä vuodelta.

Laiva on viihtyisä, tax free ehkä linjan edullisin, ystävällinen palvelu ja aikataulu passeli. Harkitsen vakaasti torstain lähtöä.

Lounge on todella varattu, mutta yksin sain paikan. Isommat porukat pitää olla ajoissa liikkeellä.

Hyvä ruoka – parempi mieli

Olin tyttöporukalla syömässä viikonloppuna. Porukassamme on ruoka-alan ammattilainenkin, joten harvemmin mennään halpoihin paikkoihin. Toisaalta olemme samalla kokoonpanolla nähneet viimeksi vuosi sitten. Konkurssiin ei nämä käynnit ketään saata.

Tällä kertaa paikaksi valittiin Gaijin. Koska tarkoitus oli syödä pitkään ja hartaasti, valitsimme maistelumenyyn joka vaihtuu 4 krt vuodessa. Ja kyllä me syötiinkin. Pitkään ja hartaasti. Ehdottomat suosikit olivat ensimmäinen ruoka häränlihatartar sekä viimeinen ruoka häränposki. Jopa jälkiruoka ei voittanut näitä. Tietenkään jälkiruuassa ei mitään vikaa ollut.

Ravintolan menestyminen koostuu monesta palikasta ja loistava ruoka ei siinä riitä. Sijainti Gaijassa on täydellinen, Bulevardilla ja henkilökunta ei olisi voinut olla parempaa. Saimme oman tarjoilijan, joka loisti omalla persoonallaan ja kaikki toimi täydellisesti. Lautasia vaihdeltiin, juominen ei ollut koskaan loppu, ruokia ei pitänyt odottaa ja tarjoilijat tiesivät ruuasta kaiken. Täydellistä.

Kun kaikki on hyvin, en ole mielipiteeni kanssa yksin. Pöytävaraus teimme 2 kk sitten ja silloinkaan emme saaneet enää sitä mitä olisimme halunneet.

Vielä on uusin paikka käymättä läpi, mutta on vaikea uskoa mikään voittaisi Gaijia.

Naperiina – uusi lastenvaatekirppis

Äkkiseltään laskettuna käytettyjen lastenvaatteiden business ei voi kultakaivos olla, mutta upeaa että näitä kuitenkin ilmaantuu. Kuitenkin lapset kasvavat melkoista vauhtia ja vaatteita jää kaikilla pieniksi.

Olin varautunut viemään lapseni pieneksi jääneet talvivaatteet Ipanaiseen, mutta ikävä kyllä heillä oli kalenteri täynnä. Vapaita paikkoja olisi ollut vasta joulukuussa ja silloin voi talvivaatteiden myyminen olla jo myöhäistä. Törmäsin n kuukausi sitten toisen äidin vinkistä Naperiinan sivuille ja sattumoisin ensimmäiselle viikolle oli tilaa.

Lapseni on kohta 130 cm pitkä ja hänellä ei vaatteita enää juurikaan tule myytäväksi. Kengät käytetään loppuun, housuihin tulee polviin reikiä ja paidoissa on kaulukset miten sattuu. Mutta talvivaatteita löytyi yllättävän paljon.

Työssä käyvällä ei päivittäiset pöydän siivousreissut onnistu, mutta Naperiinalla sisältyy hintaan päivittäinen siistiminen. Myös paikan hinnat ovat kohtuulliset, tähän tietenkin vaikuttaa edullisempi vuokrapaikka.

Paikka on todella helppo löytää, monia busseja lähtee suoraan Leppävaarasta ja reittioppaan mukaan lähimmältä pysäkiltä on paikkaan 83 metriä.

Vaatteita otetaan vastaan vauvasta 150 cm asti ja eipä isompia tavaroita mahdu. Joka on tietenkin harmi, mutta niin ymmärrettävää.

Olen ihan viime aikoina saanut myytyä viimeiset vaunut sekä tripp trapin. Lapseni täyttää seuraavaksi 7 v. Saamaton äiti, muuta ei voi sanoa. Mutta tehty päätös pitää. Päätin laittaa myyntiin yhden per viikko ja hyvin on toiminut, toistaiseksi. Kunhan sitterin puuttuva osa vielä löytyisi. Se sama sitteri joka oli käytössä n 5 vuotta sitten. Rahaahan siitä ei montaa euroa saa, mutta pienen kolon komeroon tekee.

Kierrätys kunniaan ja toivotan pitkää ikää Naperiinalle.

Kakkukahvit ovat avajaispäivänä !

http://www.naperiina.fi/

Viikonlopun matkailukohde – Oslo

Mieheni halusi tehdä jotain erikoista isänpäivänä ja lähdimme yllätysmatkalle Osloon. Norjalainen tarjoaa monta kertaa vuodessa edullisia lippuja ja vaikka kaupunki on tuttu, päätimme lähteä kaupunkiin.

Tällä kertaa matkaan lisättiin enemmän ohjelmaa, ostimme Oslo kortit. Vierailimme monessa museossa, asuimme paljon busseissa ja metroissa. Oslo kaupunkina on helppo ja pieni ja viikonloppuna oli hyvin hanskassa liikkuminen ettei karttoja enää katseltu.

Hotelli osoittautui pieneksi ongelmaksi. Ydinkeskustan hotellit olivat yllättävän kalliita, paikallinen lasten laulukilpailu täytti hotellit. Joten päätettiin panostaa laatuun sijainnin sijaan ja varattiin huone Radisson Nydahlenista. Ihana hotelli. Metrolla muutama pysäkki ja hotelli on käytännössä kiinni pysäkissä.

Radisson Blue ketjujen parhaat puolet ovat todella ihana aamiainen ja erinomainen sänky peittoineen ja tyynyineen.

Lauantaina kävimme mm. pop museossa sekä erilaisissa mereen liittymissä museoissa, joissa viivyimme monta, monta tuntia. Koko perhe nautti rahan edestä. Ilta päätettiin vielä paikallisessa uimahallissa.

Sunnuntaina lähdimme aamusta Holmenkolleniin. Itseäni ei korkeat paikat mitenkään kiinnosta ja en todellakaan ole mikään jonottaja-ihminen. Kassalla kerrottiin jonotusaika on 20 minuuttia, mutta jonoa ei kukaan ohjannut. Osa kyydeistä lähti vajaana ja tänä päivänä on erittäin helppoa antaa aikataulut, teidän kyyti lähtee klo xx.xx ja yksinkertainen taulu. Jopa minä melkein voisin tehdä vastaavan.

Eniten tietty ärsytti se, kun lähes oltiin hollilla, lähetti edellinen jonottaja viestiä ystäville ja yhtäkkiä 20 parasta kaveria ohitti jonon. Kun yritin sanoa jotain, he vaan kommentoivat olivat tässä ennen minua. Vai niin. Hissiin kun mahtui kerralla 13 pax, ei temppu huvittanut yhtään.

Ärsyttää miksei moista ole korjattu, sama ongelma oli edelliselläkin kerralla.

Holmenkollenin jälkeen menimme Tekniikkamuseoon, joka vst. meidän Heurekaa. Monta kerrosta, paljon tekemistä. Siellä meni nopeasti 3 tuntia. Olisi mennyt pidempäänkin, mutta museo meni kiinni.

Takaisin bussiin, hotelliin hakemaan laukut, keskustan kautta lentokentälle.

Oslo-kortti käy alueille 1 ja 2, kenttä sijaitsee 4.lla. Menossa mieheni osti automaatista liput osalle matkasta, mutta paluussa automaatin käyttö olikin hankalampaa. Pyysin apua paikalliselta VR.n neuvojalla, joita asemalla seisoi sunnuntaina klo 19 jälkeen ja hän näppärästi auttoi meitä. Tällöin hinta oli menomatkaa halvempi.

Oslo-kortti oli meidän matkassa todella näppärä ja edullinen vaihtoehto. Puhelimeen tuli koodi, joka skannattiin ja sisäänpääsy tapahtui sillä. Ainoastaan lauantai-iltana mennessä uimaan pyysi kortti uudelleen aktivoimista, vaikka se oli tehtyä aamulla. Muuten hyvä mutta uimalassa ei ollut wifiä. Onneksi pääsimme selittämällä sisälle ja paluussa ei tullut tarkastajia metrossa. Suosittelen ottamaan kuvakaappauksen koodista, tällöin vst ongelmaa ei tule.

Ja koska Oslossa shoppailu on tavallista kalliimpaa, tuli ostokset hyvin halvaksi, koska niitä ei tullut tehtyä käytännössä lainkaan.

Antiikkia, antiikkia Wanhassa satamassa

Olin viime viikonloppuna käymässä ensimmäistä kertaa Antiikkimessuilla. Minulla oli täsmäostos ja tiesin tietyn myyjän olevan myyjänä messuilla. Olen reilu 10 vuotta sitten ollut samassa paikassa häämessuilla, mutta eipä kyseisessä paikassa ole juuri muuten tullut oltua.

Väitän etten kärsi keski-iän kriisistä, mutta tässä tilaisuudessa sitä tunsin itseni jälleen nuoreksi teiniksi. Harvoin Suomessa, varsinkin Helsingissä on tilaisuuksia, joissa kuulun vähemmistöön äidinkieleni osalta.

Keski-ikä tilaisuudessa oli korkea ja lisäksi äidinkieli tuntui kaikilla olevan ruotsi.

Mieheni pitää hyvin paljon Oiva Toikan tuotannosta ja muutama antikvariaatti löytyikin, joissa lintukokoelma oli hyvin laaja. Isoja, kauniita, monipuolisia lintuja löytyi. Hintoja en edes uskaltanut arvuutella. Ja itse löysin hyvin kauniin Lapponia sormuksen, mutta lähes 500 euron hinta jätti sormuksen vain ihailuasteelle.

Katsominen on onneksi ilmaista.

Itse välillä ihmettelen hintojen muodostumista. Olen kuitenkin markkinointia opiskellut vuosia. Jälleenmyyntiä on tullut opiskeltua, eniten tosi teoriassa.

Itse löysin todella kauniit Oiva Toikan kynttilänjalat. Koska taiteilija on tunnettu ja tuottelias, löytyi samoja kynttilänjalkoja hyvin monesta pöydästä.

Hintahaarukka oli 165 eurosta 250 euroon kpl. Viimeisessä pari oli vierekkäin, ilahduin edullisimmasta hinnasta ja olin jo kaivamassa lompakkoa esille, kun myyjä ilmoitti hinta on per kpl.  En yleensä puutu asioihin, mutta tällä kertaa näytin lähes vastapäistä ständiä. Kerroin siellä jalka maksaa lähes 100 euroa kpl, ehkä kannattaa miettiä paljonko pyytää ja myyjä suuttui. Ehkä aiheestakin.

Minun tarinalla oli onnellinen loppu. Menin täältä suoraan uuteen kirpputori Brunoon. Siellä vastaavat kynttilänjalat lähtivät kotiini, 150 eurolla, yhteensä. Tosin kirpparimyyjä ei maksa voitostaan veroja, paikka Brunossa on ehkä muutama kymmenen kertaa edullisempi kuin Wanhassa satamassa. Minä olen tyytyväinen. Ja kirpparimyyjäkin oli.